Repoveden kansallispuiston vaellus osa III

Viimeinen aamu Repoveden kansallispuiston vaelluksella Kuutinkanavalla valkeni ihan yhtä aurinkoisena ja lämpimänä kuin edellinenkin. Ennen lähtöä aamiaisen jälkeen, pulahdin uimaan, koska leiriä pakatessa ehti jo tulla niin kuuma. En pitänyt mitään kiirettä loppumatkalle lähdön kanssa, koska matkaa takaisin autolle oli enää alle nelisen kilometriä.

Jätin siis reitin lopusta viimeisen parin kilometin kierroksen Katajavuorelle käymättä. Alkoi tuntua, että kiipeily- ja maisemakiintiö oli jo tälle reissulle aika täysi 🙂

Repoveden kansallispuisto Lapinsalmen riippusilta
Kiitos ja heiiii – Repovesi olit minulle kaunis!

Lapinsalmen parkkis oli tyhjentynyt reippaasti ja juhannusvaeltajien autojen tilalle oli tullut karavaanareita. Omakin autoni löytyi hiekkakentältä asuntoautoleirin keskeltä. Lopuksi nautin vielä hyvin ansaitun jätskin RepoTassussa ja soitin videopuhelun kotiin. Sitten rinkka auton peräkonttiin, vaelluskenkien vaihto flipfloppeihin ja se oli siinä!

Suositus paluumatkan varrelle: UNESCO:n maailmanperintökohde Verlan ruukkimiljöö ja tehdasmuseo Kouvolan kupeessa oli upea paikka. Vanhan pahvitehtaan ympäristöstä löytyy museon lisäksi mm. kesäravintola (lohikeitto oli erinomaista) ja pieniä käsityöläispuoteja sekä esihistoriallinen kalliomaalaus.

Verla käsityöläismyymälä tuohikori
Ehkä maailman söpöimpiä tuohikoreja

Repoveden vaelluksen ensimmäinen ja toinen osa

Repoveden kansallispuiston vaellus osa II

Tervetuloa mukaan Repoveden kansallispuiston vaelluksen toiseen päivään!

Toinen päivä Repovedellä oli pidempi ja kuumempi, mutta tosi hyvin senkin jaksoi kun maisemat vaihtuivat hyvää tahtia ja loppupäässä odotti matkan kohokohta, eli Olhavan kalliot.

Heti aluksi nousin Kirnukankaan kallioille, josta oli huimat näkymät ties miten pitkälle. Ainoa miinus tuli siitä, että toisia aamukahveja kallion laella viritellessä tapasin päivän ekat (vaan ei vikat) täyshullut ampiaiset. Tiedä sitten mistä mahtoi johtua, mutta heikäläiset olivat heränneet jostain yön aikana ja olivat aika energisellä tuulella. Eivät niinkään yrittäneet pistää, vaan lensivät tauotta sellaista superrasittavaa kamikazelentoa pään ympäri. Voin tunnustaa, että katkaisin tien varresta koivunoksan (kylläkin armeijan puolelta tietä, eli ehkä se on ihan sallittua) . Ilman sitä olisin tullut ihan hulluksi noiden pömppäreiden kanssa. Ja ennen kuin tuon oksan keksin, meni koko reissun tylsin kilometrin maastopyörätienpätkä Saarijärven pakkipaikalle ennätysajassa lähes puolijuoksua amppareita paetessa.

Repoveden kansallispuisto
Matkalla Kirnukankaalle

Saarijärvellä oli vain tylsä parakkimajoitus ja kaivo, mutta sen jälkeen oli hieno koukkaus Tolosen järven kautta. Kannattaa kiertää sieltä, eikä oikaista hiekkatietä!

Sukeltajanniemellä oli todella hienolla paikalla nuotiopaikka. Kävin siellä uimassa ja ihmettelemässä suurimpia koskaan näkemiäni nuijapäitä.

Sukeltajanniemi Repovesi
Sukeltajanniemi keskellä

Sitten olikin edessä nousuvoittoista, aurinkoista polkua Olhavalle ja sen päällä huikeat maisemat. Kyllä kannatti hikinen tarpominen!

Olhava Repovesi
Kaunista, mutta kuumaa
Olhava Repovesi
Olhavalta näkee kauas
Olhavan kallio Repovesi
Olhavaa alhaalta katsottuna

Olin suunnitellut yöpyä Olhavalla, jossa on kallioiden alla olevalla leiripaikalla on kaivo, mutta tulin aika nopeasti toisiin aatoksiin, kun laskeuduin kallioiden alle järven rantaan. Paikka oli kyllä hieno, mutta kaivosta oli kampi (?) katki ja leiriytymispaikalla oli toistakymmentä telttaa ja kiipeilijöitä ruuhkaksi asti. Onneksi en ollut ihan loppu, vaan jaksoin rauhallista vauhtia jatkaa vielä seuraavalle leiripaikalle ja kaivolle Kuutinkanavalle.

Mustalamminvuoren näkötorni jäi matkan varrelta käymättä, mutta onpahan siis hyvä syy tulla takaisin!

Matkalla kanavalle söin lounaan taas yksin Kuutin tulipaikalla upeissa maisemissa.

Kuutin taukopaikka Repovesi
Kuutti
Kuutinkanava Repovesi
Alas Kuutinkanavalle oli kohtalaisen jyrkkä lasku – varsinkin päivän päätteeksi ja täyspakkaus selässä tuntui ihan kiitettävästi jaloissa

Varsinainen Kuutinkanava on “kannas”, jonka läpi menee vanha 200 m pitkä vanha puinen uittoränni. Kuutinlahden puolella on rannassa hyvin varusteltu leiripaikka ilta-aurinkoon. Siellä oli jo muutamia telttailijoita saapuessani paikalle klo 17 aikoihin, joten oli taas peliliikkeen aika. Katsoin kännykän kompassista, että aamuaurinko nousisi aikalailla just kanavan toisesta päästä, Tervajäven puolelta. Siellä oli myöskin nuotiopaikka ja laituri, ja kaivolle ja vessaankin oli lyhyempi matka. Siellä nukuin itsekseni ja kävin ilta- ja aamu-uinnilla “omalta” laiturilta. Aa että!

Kuutinkanava Repovesi
Privaleiri
Kuutinkanava Repovesi
Thö Kuutinkanava
Riippumatossa Repovesi
Jälkkärillä
Kuutinkanava Repovesi
Ilta- ja aamu-uintipaikka

Toisen päivän matkan pituudeksi tuli noin 11 km kartan mukaan.

Repoveden vaelluksen ensimmäinen osa

Repoveden kansallispuiston vaellus osa I

Lähdin heti juhannuksen jälkeen Repoveden kansallispuistoon kolmeksi päiväksi ihka ensimmäiselle useamman yön vaellukselleni ja vieläpä yksin. Vähänkö jännää!

Repoveden kansallispuisto on kaakkois-Suomessa, Kouvolan lähellä. Ajomatkaa Helsingistä on vähän vajaa 200 km.

Etukäteen ehkä eniten jännitti, miten jaksan helteessä (sääennuste näytti 25-29 C), mutta sen kanssa ei ollut hätää. Vettä sai matkan varrelta kaivoista – ja kyllä sitä kuluikin! Samoin jänskätti, miten jaksan kulkea, kun selässä on ensimmäistä kertaa 15 kilon rinkka. Yllättäen polvet kestivät ihan mukisematta. Enemmänkin niskat vetivät jumiin kantamuksen painosta, mutta nekin sai auottua venyttelemällä ja uimalla.

Päätin hyvistä neuvoista välittämättä lähteä Lapinsalmen parkkipaikalta, koska halusin päästä matkaan tyylillä riippusillan ylittämällä. Lähdin reissuun sunnuntaina juhannuksen jälkeen, ja vaikka autoja olikin, mitenkään täynnä parkkis ei ollut. Ajomatkaa pääkaupunkiseudulta tuli noin 2,5 h yhdellä kahvin ja sämpylän mittaisella pysähdyksellä. Ajatuksena oli, että tankkaan myös itseni kunnolla viimeistään Kouvolassa, mutta enhän minä sitten malttanut mihinkään ABC:lle mennä syömään, kun poltteli jo päästä poluille!

Repoveden kansallispuisto vaellus Lapinsalmen riippusilta
Siitä se lähtee!

Samoin minun piti tietysti käydä lähtiessä parkkipaikan RepoTassu-kioskilla, mutta senkin muistin vasta jonkun matkaa polkuja jo käveltyäni. En tiedä olisiko sieltä saanut kunnollisen kansallispuiston kartan, mutta hyvin pärjäsi tällä omallakin versiolla. Ja reiteillä oli niin hyvät opasteet, että melkein kokonaan ilmankin olisi pärjännyt. Netti ei kyllä aina toiminut, eli kännykän varaan ei olisi voinut pelkästään navigointiaan laskea.

Minulla oli siis käytössä tästä kartasta printattu tosivaeltajan proversio töistä lainatussa muovitaskussa. Hienosti highlightattuna ovat reitti sekä kaivot!

Repoveden kartta

Lähdin kiertämään Kaakkurinkierrosta vastapäivään. Paitsi heti alussa skippasin Ketunlossin ja kiersin riippusillan kautta pätkän Ketunlenkin kautta. Ja kyllä kannatti ryhtyä reittianarkistiksi! Hieno polku meni osittain ihan järven ja kallionseinämän välissä, isojen kivenmurikoiden yli. Olin myös kuullut huhuja, että lossille saattaa olla ajoittain jonoja ja sekään ei kyllä inspannut, että sattuisi yksin paikalle ja hommiin.. Tämä reitti tuntui siis kaikin puolin paremmalta valinnalta.

Repovesi Ketunlenkki Repoveden vaellus
Repoveden Via Ferrata

Jatkoin hyvällä vauhdilla Määkijään, jossa oli kaivo, nuotiopaikka ja paljon päiväretkeilijöitä. Kävin vain katsomassa paikat ja jatkoin matkaa kohti Talasta, jossa olikin sitten vain muutama maastopyöräilijä uimatauolla. Keittelin lounaskeiton vedet ja söin muutaman varrasleivän.

Repovesi opaste
Jos tällä opastuksella onnistuu eksymään, on ehkä peiliin katsomisen paikka 🙂
Repovesi matkaeväs lounas
Lounaaksi Lidlin tomaattikuppikeittoa

Tervajärven parkkipaikalla oli paljon väkeä lähdössä pois ja sen jälkeen sainkin kulkea aikalailla itsekseen. Polku alkoi nousta ja aika ylös-alas mentiin hiki virraten järven reunaa pitkin. Lojukoskelle saavuin klo 16 aikoihin. Nuotiopaikalla oli jo muutama teltta ja arvasin että varmaan lisää on tulossa myöhemmin, joten jäin itse kalliolle vajaan sadan metrin päähän vessasta, kaivosta ja laiturista. Tämä oli hyvä peliliike, koska sain majoittua ylhäisessä yksinäisyydessä muiden jäädessä lähemmäs fasiliteetteja.

Repoveden kansallispuisto
Lojukoski riippumatto
Lojukosken Superior Single -majoitus

Kävin uimassa, virittelin riippumaton, täytin vesipullon kaivosta ja keittelin tonnikalapastan. Pussin mukaan siinä oli kaksi annosta, mutta kuten olin etukäteen arvellutkin, niin heittämällä meni koko pussillinen ja purkillinen tonnikalaa päälle. Sitten olikin mukava huilailla lämpimässä kesäillassa riippumatossa karkkeja syöden, kaakkureiden huutoa kuunnellen ja auringonlaskua ihaillen.

Repovesi Lojukoski retkiruoka
Retkigurmeeta

Ilta oli niin lämmin ja tuuleton, että en edes virittänyt tarppia, vaan nukuin vain hyttysverkon kanssa. Hyvin riitti aamuyöstäkin kesämakuupussi, kun oli päällä merinokerrasto, -sukat ja -pipo. Kosteutta nousi vähän järvestä ennen auringonnousua, mutta se kuivui heti kun päivä valkeni. Korvatulpat olivat tarpeen, koska linnut aloittivat huudon jo auringon noustua puoli viiden aikoihin. Pipon kun veti silmille pimentämään, niin unta jatkoi mukavasti aamukasiin.

Säästelin kännykän akkua ja en pitänyt GPS:ää päällä, joten tarkkaa tietoa kulkemistani päivämatkoista ei ole. Kartan mukaan reitille kertyi pituutta noin 7 km. Normaalisti tekemiini saman mittaisiin päiväretkiin verrattuna sanoisin, että ehkä sellaisen 3-5 km saa tuohon lisätä “väsyttävyyttä” kuumuudesta, korkeuseroista ja rinkan painosta selässä.

Repoveden vaellus toinen päivä