Hyvää kansainvälistä riippumattopäivää 22.7.!

Kyllä, sellainenkin on tietysti keksitty 🙂 Ja kyllähän tätä ikiwanhaa, superhelppoa ja mukavaa huilailupaikkaa sopiikin juhlistaa.

Itselläni ei ole ollut aikomustakaan siirtyä takaisin telttailuun sen jälkeen, kun ensimmäisen kerran testasin retkiriippumattoa muutama vuosi sitten. Riippumatto on niin paljon kevyempi ja pienempään tilaan menevä kannettava ja, ennen kaikkea, niiiiin paljon mukavampi nukkumapaikka! Ei paljon purista, vaikka alla olisi mitkä kivet ja männynkävyt.

Ja toisin kuin aina luullaan, riippumatossa ei nukuta C:nä tai V:nä selkä mutkalla, vaan diagonaalisesti reunasta reunaan, jolloin matto (ja nukkujan selkä) menee melkeinpä aivan vaakatasoon. Itse myös pyörin täysin huoletta molemmilla kyljillä yön aikana – no problemo 🙂

Happy Hammock Day!

Riippumatto

Riippumattoretkellä Tammion saarella

Kävin viikonloppuna yhden yön riippumattoretkellä Tammion saarella Haminan edustalla, muutaman kymmenen kilometrin päässä Venäjän rajasta. Ja voi että, mikä helmi sieltä löytyikään!

Tammio

Olin jo jonkun aikaa suunnitellut, että menisin tänä kesän yöpymään Ulko-Tammion saarelle, joka on osa Itäisen Suomenlahden kansallispuistoa. Mutta sinne on näin koronakesänä aika huonosti reittiliikennettä ja siellä olisi joutunut viipymään vähän turhan pitkään odottelemassa seuraavaa yhteysalusta. Normikesinä yhteysalus on mennyt viikonloppuisin Tammion kautta Ulko-Tammioon ja takaisin viikonloppuisin.

Mutta Tammion vanha kalastajakylä ei ollut ollenkaan huono vaihtoehto! Ja sinne pääsee vielä kesän 2020 elokuun loppuun asti Kotkasta lähtevällä MeriSetin Vikla-aluksella, jolla yhden suunnan matka maksaa 15 €.

MeriSet Vikla
Aika täydellinen veneilysää

Sääennuste näytti kuumaa ja sateetonta kesäsäätä, joten perjantaina töiden jälkeen hurautin reilussa tunnissa moottoritietä Kotkaan Santalahden leirintäalueelle, josta olin vuokrannut pikkumökin sopuhintaan. Mökkejä oli sekä suihkulla että ilman, ja viiden tähden karavaanialueen upouudet wc- ja suihkutilat riittivät minulle oikein hyvin.

Leirintäalue sijaitse tosi kauniilla paikalla muutaman kilometrin päässä Kotkan keskustasta ja siellä oli mm. hiekkaranta, minigolf, suppilautojen vuokrausta ja pari muutaman kilometrin merkittyä retkipolkua. Tännehän pitää siis tulla uudelleen ajan kanssa!

Kotkaa ehdin kiertää pikaisesti autolla tullessani illalla ja aamulla, ennen kuin laiva lähti Sapokan satamasta klo 10. Merellinen kaupunki oli kaunis kuin mikä! Paljon vehreitä puistoja, hauskoja taideteoksia siellä täällä, kivannäköinen tori, merikeskus Vellamo ja Maretarium – ihana paikka!

Kotka Sapokan puisto
Sapokan puiston taidetta ja taustalla vesiputous

Vikla II -aluksella oli aika täyttä, mutta koska tuuli oli ihan olematonta ja aurinko porotti, taittui kahden tunnin matka mukavasti kannella istuskellen. Laivalla oli pieni kahvio A-oikeuksin ja matkustajat olivat hauska sekoitus päiväretkeläisiä ja Tammioon ja lähisaarien mökeille menijöitä.

Tammio aallonmurtaja
Tammion aallonmurtajan laiturilla

Tammiolaiset tilaavat paikalliselta K-kauppiaalta Viklalle toimitettavaksi ostoksensa ja käyttävät sitä jätskikiskana, eli rannassa alusta oli vastassa paljon väkeä. Ja heti saarelle astuttuani aloitin hiljaisen huokailun “ei voi olla näin kaunista”, “en kestä miten ihanaa”..

Tammio

Olin nettitutkimukseni perusteella suunnitellut majoittuvani saaren eteläpäässä Reiviikin poukamassa, mutta kun laiva saapui satamaan, saaren pohjoiskärjessä ollut erillinen Kethoman minisaari näytti niin kivalta, että päätinkin käydä ensin siellä tutkimassa riippumismestoja.

Tammio Ketholma
Ketholman saarelle meni vain pieni polku ja vähän epäilyttävä silta

Etenin Ketholman pohjoispäähän mökkipihoja väistellen ja tulin jo siihen tulokseen, että ei onnistu, mökit ovat niin lähekkäin, että en voi jäädä sinne. Sitten näin sattumalta yhden mökin pihassa miehen ja pojan ja kysäisin heiltä, osaisivatko neuvoa jostain Tammiosta kivaa yöpymispaikkaa riippumattoilijalle. He sanoivat heti, että heillä on tyhjä mökkitontti Ketholmassa ja että voisin vapaasti mennä sinne. Ja että siellä oli vielä juuri miehen vaimo ja tytär siistimässä rantaa. Poika lähti opastamaan minut (täydelliselle) rantapaikalle, josta Tuuli ja hänen tyttärensä löytyivätkin. Ihan huikean ystävällisiä ihmisiä ja mieletön aamuaurinkospotti – lottovoitto!

Riippumattoretkellä Tammiossa
Kyllä ihmisen kelpaa
Riippumatto Tammio
Tarppi paikoillaan illaksi ennustetun tuulen suojaksi

Virittelin tyytyväisenä leirin, kokkailin lounasta ja lähdin sitten tutkimaan Tammiota. Sataman lähellä “keskustassa” on eniten taloja, mutta yhteysaluksen ja päiväretkeiljöiden lähdettyä paikka muttui todella rauhalliseksi. Kävin katsomassa saaristolaismuseon, mutta se oli jo siltä päivältä suljettu, ja sen takaa löytyi myös puucee. Samoin lähistöllä oli kyläkaivo, josta sai ottaa vettä. Retkeilijän palvelut olivat siis enmmän kuin kunnossa!

Tammio
Luksus-puuceet Tammion museolla
Tammio kyläkaivo
Oikealla kyläkaivo

Kävelin myös reilun vartin verran etelään suunnilleen Tammion puoleenväliin, jossa sijaitsi alunperin yöpaikaksi suunnittelemani Reiivikinlahti hiekkarantoineen. Se oli kuitenkin niin suojainen, että sinne ei olisi nähnyt auringonnousua eikä -laskua.

Tammio
Polku Reiviikinlahteen oli selvä, mönkijänmentävä reitti, jonka varrella oli pensaat täynnä mustikoita

Kylillä hortoillessani juttelin usemmankin paikallisen kanssa ja palattuani takaisin leiriin, oli sana jo kiirinyt, ja naapuritontin Ylermi tuli moikkaamaan ja ihmettelemään että kuinka sitä nuori (noh, ehkä häneen verrattuna 🙂 ) nainen täällä yksin on ja vielä riippumatossa! Kävin sitten lopulta jopa Ylermin terassilla iltaoluella ja hän poikkesi seuraavana aamuna kutsustani aamukaffella pullapussin kanssa minun luonani.

Paikallisilta kuulin myös, että illalla oli “Talolla” kesän kohokohta, eli esiintymässä oli Waltarin Kärtsy sekä saarelainen Sale Suomalainen rumpalina. Pitihän sielläkin sitten käydä, vaikka suunnitelmissa oli kyllä ollut rauhallinen ilta auringonlaskua ihaillen! Ja olihan se nyt kokomus – ihmiset laittoivat jalalla koreasti mm. Nirvanan, Lady Gagan ja Waltarin omien biisien tahtiin. Olen nähnyt Waltarin viimeksi varmaan noin vuonna -92 Evijärven Nuorisoseuralla, ja taas! Hyvin rullasi Dance Electric edelleen.

Kärtsy Tammio
Ymmärtääkseni tämä Kärtsyn ja Salen keikka on Tammion jokakesäinen häppeninki
Kärtsy Tammio
Kärtsy, iik!

Liukenin kemuista jo ennen puoltayötä ehtiäkseni katsomaan monien hehkuttaman auringonlaskun ja se oli kyllä huikea!

Tammio auringonlasku
Tammio auringonlasku
*huokaus*

Yö riippumatossa oli lämmin ja hyvin sain nukuttua lokkien huudosta huolimatta, kiitos korvatulppien.

Tammio auringonlasku
Kiljukaulanaapurit nro 9 ja 21 kuvassa keskellä

Sunnuntaisin yhteysalus takaisin Kotkaan lähtee vasta klo 16, joten aamiaisen ja leirinpurkamisen jälkeen kävelin kamoineni takaisin Reiviikinlahteen, jossa kävin uimassa ja makoilin hiekkarannalla ylhäisessä yksinäisyydessä lukemassa kirjaa muutaman tunnin.

Reiviikinlahti Tammio
Reiviikinlahti

Kun Vikla saapui klo 14 mukanaan päiväretkeläiset, kyläkin taas vilkastui ja myös museo avautui.

Tammio museo
Tammio museo
Tammion saaristolaismuseo
Tammio kirjasto
Saarelaisilla on käytössään myös oma kirjasto!

Paluumatkalla tuuli oli vähän noussut ja aika kului enimmäkseen laivan sisätiloissa kirjan kanssa.

Auto minulla oli ilmaisessa parkissa Kotkan Sapokan satamassa ja siitä oli helppo ostaa vähän evästä paluumatkaa varten.

Kotka
Juha Vainion katu Kotkassa

Hieno retki – tuntui kuin olisi ollut viikon lomalla! Lämmin suositus Tammiolle!

Tammio

Jos haluat katsoa tai lukea lisää Tammiosta ja sen asukkaista, suosittelen YLE Areenan dokumentteja ja Ylen juttua yhdestä viimeisistä ympärivuotisista asukkaista, 79-vuotiaasta Raimo Kettusesta.

Tammio
Tammio

Tentsilessä Teijon Kansallispuistossa

Lopultakin Tentsileä testaamassa! Repäisimme kaverini kanssa kunnon loven viikonlopun retkibudjettiin ja majoituimme yhden yön puiden väliin ilmaan viritetyssä Tentsilessä Teijon Kansallispuistossa.

Teltat sijaitsevat Teijon luontokeskuksen vieressä Mathildedahlissa, aivan Matildajärven rannalla kallion päällä. Sijainti 6/5, sijoittelu 0/5. Teltat nimittäin olivat yllätykseksemme aivan vierekkäin! Varmasti suurimmalle osalle tässä on kyse todella eksoottisesta luontoelämyksestä ja sitä ei kyllä varsinaisesti voimistanut se, kun tuntui että naapuriteltan herra olisi kuorsannut omassa kainalossa..

Samoin kyllä minusta 125 euron vuorokausihinnalla näkymän teltasta voisi olettaa olevan jotain muuta, kuin tämä:

Tentsile Teijon Kansallispuisto
Naapuriin oli matkaa alle pari metriä

Emme olleet köyhiä emmekä kipeitä, vaan otimme myös 15 €/hlö aamiaispaketit. Ja se taas oli erittäin positiivinen yllätys! Aamiaiskassi tuotiin teltalle yhdeksän aikoihin ja se oli valtava. Söimme kassista vielä päivän retkelläkin evästä ja jos mukana olisi ollut termospullot, siitä olisi saanut retkikahvitkin mukaan.

Tentsile aamiainen Teijon Kansallispuisto
Tentsile-aamiainen sisälsi: Isot termarit kahvia ja teetä, mustikka- ja puolukka mahupullot, jugurttia, keitettyä kananmunaa, mukillinen päärynäviipaleita ja minitomaatteja, todella isot täytetyt leivät ja Domino-keksejä.

Tentsile-paketin hintaan kuuluivat myös pyyhkeet, hyvä ja puhdas makuupussi, lampaantalja, telttavalo (!), tyyny sekä tyynyliina ja lakana makuupussiin. Lisäksi käytössä oli Teijon luontokeskuksen WC ja suihku, jonne tentsileissä nukkujille oli oma avain.

Mutta, saiko siinä Tentsilessä nyt sitten hyvin nukuttua ja millaista oli?

Noh, ei saanut nukuttua 🙂 Teltta oli tosi hieno kokemus testata, mutta vaikka siinä olikin tosi hauskaa makoilla, niin nukuttua siinä ei kyllä saanut.. Ensinnäkin pohja oli yllättävän kova, ehdottomasti olisi pitänyt olla oma retkipatja mukana. Nyt olin ottanut vain riippumatossa käyttämäni superohuet patjat meille mukaan, ihan vain että saadaan lisäeristystä alta tulevaa kylmää vastaan. Kyljellään nukkuvana olin aamulla aivan jumissa..

Lisäksi teltta hytkyi aivan hervottomasti aina, kun jompikumpi vaihtoi vähänkin asentoa. Aivan taatusti heräsi joka ikinen kerta, kun toinen kääntyi. Ja koko seuraavan päivän päässä heitti aivan, kuin olisi juuri syysmyrskyssä Tallinnaan seilannut.

Tentsile Teijon Kansallispuisto

Tentsile-teltta itsessään oli kyllä tosi magee! Sen alla oli ensin verkko, joka oli ehkä reilun metrin korkeudella, ja jossa pystyi säilyttämään tavaroita ja hengailemaan. Tämän päällä oli sitten varsinainen teltta noin parin metrin korkeudessa, ja sinne mentiin “lattian” keskellä olevasta aukosta. Tekniikan oppi nopeasti ja sisään meneminen oli helppoa.

Teltan sisällä oli yllättävän tilavaa ja korkeuttakin oli todella ruhtinaallisesti.

Tentsile Teijon Kansallispuisto
Alareunassa näkyvä musta kangas on suljettava sisääntuloaukko, eli nukkumatilan leveys on oikein riittävä.
Tentsile Teijon Kansallispuisto
Aamukaffet verkolla istuskellen oli ehkä parasta koko hommassa!
Teijon Kansallispuisto Matildajärvi
Teijon auringonlasku ei myöskään tuottanut pettymystä

Laitoin reissun jälkeen Ruukkimatkailu Oy:lle palautetta, jossa aamiaisen kehumisen lisäksi sanoin, että telttojen sijoittaminen ihan vierekkäin on ihan käsittämätöntä. Sain heiltä vastauksen, että ovat kanssani täysin samaa mieltä, mutta että sijoittelussa on ollut haasteita Metsähallituksen kanssa.

Repoveden kansallispuiston vaellus osa III

Viimeinen aamu Repoveden kansallispuiston vaelluksella Kuutinkanavalla valkeni ihan yhtä aurinkoisena ja lämpimänä kuin edellinenkin. Ennen lähtöä aamiaisen jälkeen, pulahdin uimaan, koska leiriä pakatessa ehti jo tulla niin kuuma. En pitänyt mitään kiirettä loppumatkalle lähdön kanssa, koska matkaa takaisin autolle oli enää alle nelisen kilometriä.

Jätin siis reitin lopusta viimeisen parin kilometin kierroksen Katajavuorelle käymättä. Alkoi tuntua, että kiipeily- ja maisemakiintiö oli jo tälle reissulle aika täysi 🙂

Repoveden kansallispuisto Lapinsalmen riippusilta
Kiitos ja heiiii – Repovesi olit minulle kaunis!

Lapinsalmen parkkis oli tyhjentynyt reippaasti ja juhannusvaeltajien autojen tilalle oli tullut karavaanareita. Omakin autoni löytyi hiekkakentältä asuntoautoleirin keskeltä. Lopuksi nautin vielä hyvin ansaitun jätskin RepoTassussa ja soitin videopuhelun kotiin. Sitten rinkka auton peräkonttiin, vaelluskenkien vaihto flipfloppeihin ja se oli siinä!

Suositus paluumatkan varrelle: UNESCO:n maailmanperintökohde Verlan ruukkimiljöö ja tehdasmuseo Kouvolan kupeessa oli upea paikka. Vanhan pahvitehtaan ympäristöstä löytyy museon lisäksi mm. kesäravintola (lohikeitto oli erinomaista) ja pieniä käsityöläispuoteja sekä esihistoriallinen kalliomaalaus.

Verla käsityöläismyymälä tuohikori
Ehkä maailman söpöimpiä tuohikoreja

Repoveden vaelluksen ensimmäinen ja toinen osa

Repoveden kansallispuiston vaellus osa II

Tervetuloa mukaan Repoveden kansallispuiston vaelluksen toiseen päivään!

Toinen päivä Repovedellä oli pidempi ja kuumempi, mutta tosi hyvin senkin jaksoi kun maisemat vaihtuivat hyvää tahtia ja loppupäässä odotti matkan kohokohta, eli Olhavan kalliot.

Heti aluksi nousin Kirnukankaan kallioille, josta oli huimat näkymät ties miten pitkälle. Ainoa miinus tuli siitä, että toisia aamukahveja kallion laella viritellessä tapasin päivän ekat (vaan ei vikat) täyshullut ampiaiset. Tiedä sitten mistä mahtoi johtua, mutta heikäläiset olivat heränneet jostain yön aikana ja olivat aika energisellä tuulella. Eivät niinkään yrittäneet pistää, vaan lensivät tauotta sellaista superrasittavaa kamikazelentoa pään ympäri. Voin tunnustaa, että katkaisin tien varresta koivunoksan (kylläkin armeijan puolelta tietä, eli ehkä se on ihan sallittua) . Ilman sitä olisin tullut ihan hulluksi noiden pömppäreiden kanssa. Ja ennen kuin tuon oksan keksin, meni koko reissun tylsin kilometrin maastopyörätienpätkä Saarijärven pakkipaikalle ennätysajassa lähes puolijuoksua amppareita paetessa.

Repoveden kansallispuisto
Matkalla Kirnukankaalle

Saarijärvellä oli vain tylsä parakkimajoitus ja kaivo, mutta sen jälkeen oli hieno koukkaus Tolosen järven kautta. Kannattaa kiertää sieltä, eikä oikaista hiekkatietä!

Sukeltajanniemellä oli todella hienolla paikalla nuotiopaikka. Kävin siellä uimassa ja ihmettelemässä suurimpia koskaan näkemiäni nuijapäitä.

Sukeltajanniemi Repovesi
Sukeltajanniemi keskellä

Sitten olikin edessä nousuvoittoista, aurinkoista polkua Olhavalle ja sen päällä huikeat maisemat. Kyllä kannatti hikinen tarpominen!

Olhava Repovesi
Kaunista, mutta kuumaa
Olhava Repovesi
Olhavalta näkee kauas
Olhavan kallio Repovesi
Olhavaa alhaalta katsottuna

Olin suunnitellut yöpyä Olhavalla, jossa on kallioiden alla olevalla leiripaikalla on kaivo, mutta tulin aika nopeasti toisiin aatoksiin, kun laskeuduin kallioiden alle järven rantaan. Paikka oli kyllä hieno, mutta kaivosta oli kampi (?) katki ja leiriytymispaikalla oli toistakymmentä telttaa ja kiipeilijöitä ruuhkaksi asti. Onneksi en ollut ihan loppu, vaan jaksoin rauhallista vauhtia jatkaa vielä seuraavalle leiripaikalle ja kaivolle Kuutinkanavalle.

Mustalamminvuoren näkötorni jäi matkan varrelta käymättä, mutta onpahan siis hyvä syy tulla takaisin!

Matkalla kanavalle söin lounaan taas yksin Kuutin tulipaikalla upeissa maisemissa.

Kuutin taukopaikka Repovesi
Kuutti
Kuutinkanava Repovesi
Alas Kuutinkanavalle oli kohtalaisen jyrkkä lasku – varsinkin päivän päätteeksi ja täyspakkaus selässä tuntui ihan kiitettävästi jaloissa

Varsinainen Kuutinkanava on “kannas”, jonka läpi menee vanha 200 m pitkä vanha puinen uittoränni. Kuutinlahden puolella on rannassa hyvin varusteltu leiripaikka ilta-aurinkoon. Siellä oli jo muutamia telttailijoita saapuessani paikalle klo 17 aikoihin, joten oli taas peliliikkeen aika. Katsoin kännykän kompassista, että aamuaurinko nousisi aikalailla just kanavan toisesta päästä, Tervajäven puolelta. Siellä oli myöskin nuotiopaikka ja laituri, ja kaivolle ja vessaankin oli lyhyempi matka. Siellä nukuin itsekseni ja kävin ilta- ja aamu-uinnilla “omalta” laiturilta. Aa että!

Kuutinkanava Repovesi
Privaleiri
Kuutinkanava Repovesi
Thö Kuutinkanava
Riippumatossa Repovesi
Jälkkärillä
Kuutinkanava Repovesi
Ilta- ja aamu-uintipaikka

Toisen päivän matkan pituudeksi tuli noin 11 km kartan mukaan.

Repoveden vaelluksen ensimmäinen osa

Repoveden kansallispuiston vaellus osa I

Lähdin heti juhannuksen jälkeen Repoveden kansallispuistoon kolmeksi päiväksi ihka ensimmäiselle useamman yön vaellukselleni ja vieläpä yksin. Vähänkö jännää!

Repoveden kansallispuisto on kaakkois-Suomessa, Kouvolan lähellä. Ajomatkaa Helsingistä on vähän vajaa 200 km.

Etukäteen ehkä eniten jännitti, miten jaksan helteessä (sääennuste näytti 25-29 C), mutta sen kanssa ei ollut hätää. Vettä sai matkan varrelta kaivoista – ja kyllä sitä kuluikin! Samoin jänskätti, miten jaksan kulkea, kun selässä on ensimmäistä kertaa 15 kilon rinkka. Yllättäen polvet kestivät ihan mukisematta. Enemmänkin niskat vetivät jumiin kantamuksen painosta, mutta nekin sai auottua venyttelemällä ja uimalla.

Päätin hyvistä neuvoista välittämättä lähteä Lapinsalmen parkkipaikalta, koska halusin päästä matkaan tyylillä riippusillan ylittämällä. Lähdin reissuun sunnuntaina juhannuksen jälkeen, ja vaikka autoja olikin, mitenkään täynnä parkkis ei ollut. Ajomatkaa pääkaupunkiseudulta tuli noin 2,5 h yhdellä kahvin ja sämpylän mittaisella pysähdyksellä. Ajatuksena oli, että tankkaan myös itseni kunnolla viimeistään Kouvolassa, mutta enhän minä sitten malttanut mihinkään ABC:lle mennä syömään, kun poltteli jo päästä poluille!

Repoveden kansallispuisto vaellus Lapinsalmen riippusilta
Siitä se lähtee!

Samoin minun piti tietysti käydä lähtiessä parkkipaikan RepoTassu-kioskilla, mutta senkin muistin vasta jonkun matkaa polkuja jo käveltyäni. En tiedä olisiko sieltä saanut kunnollisen kansallispuiston kartan, mutta hyvin pärjäsi tällä omallakin versiolla. Ja reiteillä oli niin hyvät opasteet, että melkein kokonaan ilmankin olisi pärjännyt. Netti ei kyllä aina toiminut, eli kännykän varaan ei olisi voinut pelkästään navigointiaan laskea.

Minulla oli siis käytössä tästä kartasta printattu tosivaeltajan proversio töistä lainatussa muovitaskussa. Hienosti highlightattuna ovat reitti sekä kaivot!

Repoveden kartta

Lähdin kiertämään Kaakkurinkierrosta vastapäivään. Paitsi heti alussa skippasin Ketunlossin ja kiersin riippusillan kautta pätkän Ketunlenkin kautta. Ja kyllä kannatti ryhtyä reittianarkistiksi! Hieno polku meni osittain ihan järven ja kallionseinämän välissä, isojen kivenmurikoiden yli. Olin myös kuullut huhuja, että lossille saattaa olla ajoittain jonoja ja sekään ei kyllä inspannut, että sattuisi yksin paikalle ja hommiin.. Tämä reitti tuntui siis kaikin puolin paremmalta valinnalta.

Repovesi Ketunlenkki Repoveden vaellus
Repoveden Via Ferrata

Jatkoin hyvällä vauhdilla Määkijään, jossa oli kaivo, nuotiopaikka ja paljon päiväretkeilijöitä. Kävin vain katsomassa paikat ja jatkoin matkaa kohti Talasta, jossa olikin sitten vain muutama maastopyöräilijä uimatauolla. Keittelin lounaskeiton vedet ja söin muutaman varrasleivän.

Repovesi opaste
Jos tällä opastuksella onnistuu eksymään, on ehkä peiliin katsomisen paikka 🙂
Repovesi matkaeväs lounas
Lounaaksi Lidlin tomaattikuppikeittoa

Tervajärven parkkipaikalla oli paljon väkeä lähdössä pois ja sen jälkeen sainkin kulkea aikalailla itsekseen. Polku alkoi nousta ja aika ylös-alas mentiin hiki virraten järven reunaa pitkin. Lojukoskelle saavuin klo 16 aikoihin. Nuotiopaikalla oli jo muutama teltta ja arvasin että varmaan lisää on tulossa myöhemmin, joten jäin itse kalliolle vajaan sadan metrin päähän vessasta, kaivosta ja laiturista. Tämä oli hyvä peliliike, koska sain majoittua ylhäisessä yksinäisyydessä muiden jäädessä lähemmäs fasiliteetteja.

Repoveden kansallispuisto
Lojukoski riippumatto
Lojukosken Superior Single -majoitus

Kävin uimassa, virittelin riippumaton, täytin vesipullon kaivosta ja keittelin tonnikalapastan. Pussin mukaan siinä oli kaksi annosta, mutta kuten olin etukäteen arvellutkin, niin heittämällä meni koko pussillinen ja purkillinen tonnikalaa päälle. Sitten olikin mukava huilailla lämpimässä kesäillassa riippumatossa karkkeja syöden, kaakkureiden huutoa kuunnellen ja auringonlaskua ihaillen.

Repovesi Lojukoski retkiruoka
Retkigurmeeta

Ilta oli niin lämmin ja tuuleton, että en edes virittänyt tarppia, vaan nukuin vain hyttysverkon kanssa. Hyvin riitti aamuyöstäkin kesämakuupussi, kun oli päällä merinokerrasto, -sukat ja -pipo. Kosteutta nousi vähän järvestä ennen auringonnousua, mutta se kuivui heti kun päivä valkeni. Korvatulpat olivat tarpeen, koska linnut aloittivat huudon jo auringon noustua puoli viiden aikoihin. Pipon kun veti silmille pimentämään, niin unta jatkoi mukavasti aamukasiin.

Säästelin kännykän akkua ja en pitänyt GPS:ää päällä, joten tarkkaa tietoa kulkemistani päivämatkoista ei ole. Kartan mukaan reitille kertyi pituutta noin 7 km. Normaalisti tekemiini saman mittaisiin päiväretkiin verrattuna sanoisin, että ehkä sellaisen 3-5 km saa tuohon lisätä “väsyttävyyttä” kuumuudesta, korkeuseroista ja rinkan painosta selässä.

Repoveden vaellus toinen päivä