Repoveden kansallispuiston vaellus osa II

Tervetuloa mukaan Repoveden kansallispuiston vaelluksen toiseen päivään!

Toinen päivä Repovedellä oli pidempi ja kuumempi, mutta tosi hyvin senkin jaksoi kun maisemat vaihtuivat hyvää tahtia ja loppupäässä odotti matkan kohokohta, eli Olhavan kalliot.

Heti aluksi nousin Kirnukankaan kallioille, josta oli huimat näkymät ties miten pitkälle. Ainoa miinus tuli siitä, että toisia aamukahveja kallion laella viritellessä tapasin päivän ekat (vaan ei vikat) täyshullut ampiaiset. Tiedä sitten mistä mahtoi johtua, mutta heikäläiset olivat heränneet jostain yön aikana ja olivat aika energisellä tuulella. Eivät niinkään yrittäneet pistää, vaan lensivät tauotta sellaista superrasittavaa kamikazelentoa pään ympäri. Voin tunnustaa, että katkaisin tien varresta koivunoksan (kylläkin armeijan puolelta tietä, eli ehkä se on ihan sallittua) . Ilman sitä olisin tullut ihan hulluksi noiden pömppäreiden kanssa. Ja ennen kuin tuon oksan keksin, meni koko reissun tylsin kilometrin maastopyörätienpätkä Saarijärven pakkipaikalle ennätysajassa lähes puolijuoksua amppareita paetessa.

Repoveden kansallispuisto
Matkalla Kirnukankaalle

Saarijärvellä oli vain tylsä parakkimajoitus ja kaivo, mutta sen jälkeen oli hieno koukkaus Tolosen järven kautta. Kannattaa kiertää sieltä, eikä oikaista hiekkatietä!

Sukeltajanniemellä oli todella hienolla paikalla nuotiopaikka. Kävin siellä uimassa ja ihmettelemässä suurimpia koskaan näkemiäni nuijapäitä.

Sukeltajanniemi Repovesi
Sukeltajanniemi keskellä

Sitten olikin edessä nousuvoittoista, aurinkoista polkua Olhavalle ja sen päällä huikeat maisemat. Kyllä kannatti hikinen tarpominen!

Olhava Repovesi
Kaunista, mutta kuumaa
Olhava Repovesi
Olhavalta näkee kauas
Olhavan kallio Repovesi
Olhavaa alhaalta katsottuna

Olin suunnitellut yöpyä Olhavalla, jossa on kallioiden alla olevalla leiripaikalla on kaivo, mutta tulin aika nopeasti toisiin aatoksiin, kun laskeuduin kallioiden alle järven rantaan. Paikka oli kyllä hieno, mutta kaivosta oli kampi (?) katki ja leiriytymispaikalla oli toistakymmentä telttaa ja kiipeilijöitä ruuhkaksi asti. Onneksi en ollut ihan loppu, vaan jaksoin rauhallista vauhtia jatkaa vielä seuraavalle leiripaikalle ja kaivolle Kuutinkanavalle.

Mustalamminvuoren näkötorni jäi matkan varrelta käymättä, mutta onpahan siis hyvä syy tulla takaisin!

Matkalla kanavalle söin lounaan taas yksin Kuutin tulipaikalla upeissa maisemissa.

Kuutin taukopaikka Repovesi
Kuutti
Kuutinkanava Repovesi
Alas Kuutinkanavalle oli kohtalaisen jyrkkä lasku – varsinkin päivän päätteeksi ja täyspakkaus selässä tuntui ihan kiitettävästi jaloissa

Varsinainen Kuutinkanava on “kannas”, jonka läpi menee vanha 200 m pitkä vanha puinen uittoränni. Kuutinlahden puolella on rannassa hyvin varusteltu leiripaikka ilta-aurinkoon. Siellä oli jo muutamia telttailijoita saapuessani paikalle klo 17 aikoihin, joten oli taas peliliikkeen aika. Katsoin kännykän kompassista, että aamuaurinko nousisi aikalailla just kanavan toisesta päästä, Tervajäven puolelta. Siellä oli myöskin nuotiopaikka ja laituri, ja kaivolle ja vessaankin oli lyhyempi matka. Siellä nukuin itsekseni ja kävin ilta- ja aamu-uinnilla “omalta” laiturilta. Aa että!

Kuutinkanava Repovesi
Privaleiri
Kuutinkanava Repovesi
Thö Kuutinkanava
Riippumatossa Repovesi
Jälkkärillä
Kuutinkanava Repovesi
Ilta- ja aamu-uintipaikka

Toisen päivän matkan pituudeksi tuli noin 11 km kartan mukaan.

Repoveden vaelluksen ensimmäinen osa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *