Karnaistenkorven luontopolku Lohjalla

Täysin korvessa, yhden Suomen vilkkaimmin liikennöidyn moottoritien päällä. Anteeksi mitä? Kyllä vain, tämä onnistuu Lohjalla Karnaistenkorven luontopolulla!

Lohjan suurin yhtenäinen metsäalue löytyy helposti, kun kurvaat Lohjan ABC:n kohdalta kohti Kisakallion valmennus- ja leirikeskusta. (Ja bussillakin pääsee pelipaikoille, jos kävelee ABC:ltä perille.) Juuri ennen Kisakallioon saapumista lähtee vasemmalle Suoniementaival ja muutaman sadan metrin jälkeen löytyy tien varresta (pieni) parkkipaikka opastauluineen ja puuceineen. Parkkis oli elokuun lopun lauantaina täynnä, mutta tien viereen mahtui hyvin parkkiin. Auton olisi voinut jättää myös Kisakallion parkkipaikalle.

Toinen vaihtoehto on Jantoniementien parkkipaikka, mutta sieltä lähtiessä tulee edestakaisin kävelyä muutama kilometri.

Karnaistenkorpi Lohja

Karnaistenkorven retkireitti on merkitty erittäin hyvin maastoon. Puissa on keltaisia ja punaisia merkkejä ja lisäksi niihin on kiinnitetty (todella rumia) liehuvia muovinarun pätkiä. Lisäksi kaikissa isoimmissa risteyksissä on alueen kartta “olet tässä” merkinnällä. Voi siis ensikertalainenkin huoletta haahuilla ajatuksissaan 🙂

Karnaistenkorpi Lohja
Reittikartta

Retkipolku ei ole kovinkaan pitkä, vain reilut kolme kilometriä, ja se on merkitty puihin keltaisella maalilla. Retkireitti on hauskasti “tuotteistettu” lapsille Tarinapoluksi, jonka tehtävärastit voi hakea QR-koodilla kännykkään. Lisäksi matkan varrella on hyviä infotauluja metsäluonnosta. Näissä oli osassa toki aika itsestäänselviä juttuja, mutta muutamia kyllä jäin ihan mielenkiinnolla lukemaan.

Karnaistenkorpi Lohja
Tarinapolulle tästä skannaamalla!

Reitillä oli myös ihan älyttömän paljon pitkospuita. Siis niitä on paikoissa, joissa en ollenkaan ymmärrä, mihin niitä edes tarvitaan. Samoin täällä oli ekat koskaan näkemäni pitkospuuportaat! Ehkäpä reitistä on vain ollut tarkoitus tehdä todella matalan kynnyksen reitti ihan kaikille.

Karnaistenkorpi Lohja
“Tähän pojat tarvitaan pitkosta, ei pysty muuten kulkemaan!”
Karnaistenkorpi Lohja
“Kyllä tästä pystyy vetää, ei laiteta mitään pitkoksia tähän!”

Tämä pääretkireitti kiertää kaksi lampea, Ahvenalammen ja Sorvalammen, ja niiden laavut. Ahvenalammella ollaan aikalailla juuri Helsinki-Turku moottoritien tunnelin päällä. Motari kuuluu osaan retkipolkua ainakin tuulettomana päivänä, mutta eipä ääni nyt mitenkään häiritsevä ollut. Ja onhan se aina eksoottista olla vilkkaan tien ja tunnelin päällä, mutta aivan korvessa!

Karnaistenkorpi Lohja
Ahvenalammelle johdattaa esteettinen muovinsuikale 🙂

Laavut olivat todella isoja ja hienoilla paikoilla: kallion päällä ja lampinäkymin. Varsinkin Ahvenalammen laavu oli todella iso! Sinne mahtuisi kevyesti useampikin retkeilijä nukkumaan.

Karnaistenkorpi Lohja
Ahvenalammen laavu

Ahvenalammella oli muutama retkiseurue eväitään syömässä, joten kävin vain pikaisesti jutustelemassa ja rapsuttelemassa heidän koiriaan, ja jatkoin sitten matkaa. Sorvalammen laavu oli pienempi, mutta sieltäkin löytyi kaikki tarpeellinen evästaukoon.

Karnaistenkorpi Lohja
Taikametsää matkalla Sorvalammelle
Karnaistenkorpi Lohja
Sorvalammen laavu

Tarinapolun lisäksi kiersin vielä Kisakallion laavulle ja sitten Kisakallion rantaa kulkevaa latupohjaa metsän kautta takaisin parkkipaikalle. Tämä reitti näkyy kyllä hyvin kartalla ja aluksi se on hyvin merkitty maastoonkin muovisuikaleilla ja osittain puihinmaalatuilla merkeillä. Mutta välillä kyllä sai tosissaan hakea polun jatkoa teiden ylitysten ja muiden katkojen jälkeen. Polku myös meni mm. hakkuuaukean vierestä, eli oikein mitään järkevää nähtävää täällä ei kyllä ollut.

Karnaistenkorpi Lohja
Karnaistenkorpi Lohja
Tarinapolulta lähtiessä reitti meni heti huonompaan kuntoon ja monin paikoin aika mutaiseksi
Karnaistenkorpi Lohja
Hakkuuaukean suloja

Seuraavalla kerralla varmaan kiertelisin enemmän merkkaamattomia polkuja Tarinapolun “sisällä” ja kävisin sitten pois lähtiessä ihan autolla Kisakalliota katsomassa.

Karnaistenkorpi Lohja
Kisakallion latupohjaa Hormajärven rannalla
Karnaistenkorpi Lohja
“Merkitty” polku takaisin autolle 🙂

Kisakallio on Vierumäen ja Kuortaneen tyylinen valmennus- ja liikuntakeskus. Paikka oli yllättävän suuri ja siellä näytti olevan vaikka mitä urheilujoukkueita treenaamassa ja valmennuksessa. Harjoitushalleja eri lajeille oli vaikka kuinka monta ja rannassa oli kiva puisto.

Kisakallio
Kisakallion ihana rantasauna

Tänne voisin hyvin palata joskus myös melomaan tai suppaamaan Hormajärvelle!

Karnaistenkorven merkityt polut eivät tarjoa viihdykettä kovinkaan pitkäksi aikaa, mutta muutaman tunnin päiväretkellä homma kyllä toimii. Itse voisin hyvin tulla tänne uudelleen esimerkiksi laavulle yöreissulle. Tänne ehtisi pääkaupunkiseudulta näppärästi vaikka perjantaina töiden jälkeen.

Ja lasten kanssa retkeillessä tarinapolku varmasti toimii loistavasti!

Karnaistenkorpi Lohja

Saariston rengastie autolla kolmessa päivässä – osa III Iniö-Kustavi

Matka jatkuu Saariston Rengastiellä! Nyt ollaan jo tultu yhteysalus M/S Antonialla Mossalasta Iniöön ja ollaan Saaristomeren ytimessä.

Voit lukea aiemmat osat reissutarinasta täältä: osa I – Parainen, Nauvo, Houtskari ja osa II – Mossala Island Resort.

Saariston rengasreitti
Heippa Mossala!

Iniö oli jännä paikka, se meni aika nopeasti ohi, yhden lossin taktiikalla kohti Kustaviin menevän yhteysaluksen lähtöpaikkaa. Matkalla näkyi söpöäkin söpömpiä pieniä taloja ja paljon maalaismaisemaa.

Taas kerran tuli selväksi, että aina kannattaa googletella, koska siinä saattaa välillä oppiakin jotain: Iniö ei todellakaan ole vain tuo saarenpätkä rengastietä! Wikipedian mukaan: Parainen, Nauvo, Korppoo, Houtskari ja Iniö yhdistyivät vuoden 2009 alussa uudeksi Länsi-Turunmaan kaupungiksi, jonka nimi vuoden 2012 alussa muutettiin Paraisiksi. Ja Iniö itsessään koostuu yli tuhannesta saaresta ja luodosta, joista Iniölandet on pääsaari. Emmää tällaista tiennyt ollenkaan ennen tätä reissua!

Iniö
Iniön kylänraitilla

Iniön läpiajoon oli aikaa tunnin verran, ennen Kustavin lautan lähtöä. Tai sitten siellä olisi pitänyt viettää useampi tunti ennen seuraavaa yhteysalusta. Vastustin viehättävien kahvilakylttien kutsua ja suuntasin Kustaviin.

Iniö lossi
Matka jatkuu..
Iniö lossi
Isoimmissa losseissa (vai onko nämä nyt jo sitten yhteyslauttoja?), on ohjaamon alla kahvila.

“Saariston Kuningaskunta” Kustavi on jo siinä mielessä mannerta, että enää ei tarvita lautta-/lossisiirtymiä, vaan loppumatkalla on enää siltoja. Ja muutenkin kyseessä on jo vähän isompi paikka. Mutta mitään ruuhkia ei edelleenkään ollut missään, vaan täälläkin kylän keskustassa kyllä selkeästi näkyi, että turistisesonki meni jo.

Kustavin kirkko
Kustavin kaunis kirkko ja tapuli

Minulle Kustavin The Juttu oli Jeremiaan luolat. Niistä voit käydä lukemassa erillisen postaukseni täältä. Todella upeita kallioita, kivimuodostelmia ja saaristomaisemia! Älä jätä väliin!

Lisäksi kävin Kustavin Käsityökylässä parikin kertaa ja se oli todella positiivinen yllätys! Pihapiirissä on ensinnäkin lampaita ja pupuja, jee! Lisäksi löytyi sepänpaja, savipaja, hopeasepän myyntipiste ja pieni museo alueen historiasta, lasinpuhaltajan työtila, kynttiläpaja, myymälä ja ihana kahvila, jonka munkit olivat ehkäpä reissun parhaimpia. Tosi paljon nähtävää (ja ostettavaa :).

Kustavin käsityöläiskylä
Sepän paja
Kustavin käsityöläiskylä
Kustavin savipajan tuotteita oli myynnissä pihapiirissä
Pupu
Pubelsson hörpyllä <3
Kustavin käsityöläiskylä
Näitä ihania lasipalloja menin esittelemään instagrammissani ja heti tuli kavereilta muutama tilaus 🙂
Kustavin käsityöläiskylä
Iiihania värejä
Kustavin käsityöläiskylä
Tämä oli vielä lämmintä!

Majoittumisen suhteen minulla oli tasan yksi vaihtoehto: Peterzens Boathouse. Aaettä, miten hienoa on nähdä Suomessa loppuun asti ajateltu ja toteutettu matkailuasia! Majoitus on upeasti toteutetussa heinäkattoisessa merikontissa, jossa on oma terassi, wc, hyvä vuode ja lisäksi on pieni oleskelutila, jossa on sohva, telkkari ja minijääkaappi.

Peterzens Kustavi
Söpöin merikontti ikinä

Suurin osa konteista on ilta-auringon puolella. Suihkut ja koko illan lämpimänä olevat saunat löytyvät läheltä, “laguunin” toiselta puolen. Samoin siellä on ravintola ja söpö sisustus- ja vaatekauppa. Ravintolan Massaman Curry oli tällaisen vaativammankin curry-specialistin mielestä erinomaista, sopuhintaan 16,50 €.

Peterzens Kustavi
Peterzensin terassia
Peterzens Kustavi
Peterzens Kustavi
Viehättävä myymälä, jossa oli mm. meriaiheisia tauluja, käsitöitä ja sisustustavaraa
Peterzens Kustavi
Anteeksi, mutta minusta tämä veneilijänaisille (?) suunnattu Navigare Necesse Est -sälä on jotenkin niin.. Noh, semmosta.
Peterzens Kustavi

Palvelu oli ystävällistä koko vierailun ajan ja korona-ajan ei-buffa-aamiainen aivan loistava. Saavuin tuntia ennen ilmoitettua check-in aikaa, mutta sain huoneen heti. Ainoa pieni miinus oli, että kun en mistään nettisivuilta löytänyt tietoa, onko huoneessa minijääkaappia (vain kalliimmissa upgrade-boathouseissa erikseen mainittiin olevan jääkaappi), jätin piccolo rosén ostamatta Kustavin Alkosta. Mutta tästäkin vastoinkäymisestä selvittiin ja auringonlaskun ihailu omalla terassilla onnistui myös vesipullon kanssa.

Peterzens Kustavi
Kaikki tarpeellinen löytyi!
Peterzens Kustavi
Peterzens Kustavi
Kyllä kelpasi rentoutua “rankan” reissun päätteeksi

Kaikin puolin 6/5 majoituskokemus. Täällä hinta (99 €) vastasi laatua ja odotukset täyttyivät. Ilmeisesti korkeasesongin aikaan 2020 majoituksen hinta oli 119 €/kaksi henkeä.

Peterzens Kustavi
Leikkimökki lapsille <3

Peterzensin ravintolassa oli Mari Teerinkosken näyttely, jossa oli aivan mielettömän taidokkaita, puulle maalattuja lintutauluja.

Mari Teerinkoski
Mari Teerinkoski
Mari Teerinkoski

Kustavista ajelinkin sitten osittain Rengastietä pitkin, osittain omakeksimiä pikkuteitä pitkin Naantaliin ja sieltä sitten kotia kohti. Ihana reissu, uskomattoman upeita paikkoja ja maisemia. Kyllä kannatti lähteä!

Saariston rengasreitti

Saariston rengastie autolla kolmessa päivässä – osa II Mossala Island Resort

Mossala Island Resort on varmasti monen Saariston Rengastien kiertäjän yöpaikka, siksi halusin tehdä siitä ihan oman juttunsa.

Voit lukea ensimmäisen osan retkitarinastani täältä.

Mossala lossi
Päivän viimeinen lossi Mossalaan

Majoitusvaihtoehtoja löytyy camping- ja karavaanialueesta mökkimajoitukseen. Ja mökeissä skaala kulkee perus pikkumökistä, isomman saunallisen merenrantamökin kautta upouusiin designmökkeihin, joita rakennettiin parhaillaan. Ja koska kilpailua ei oikeastaan ole ja sijainti on matkailijalle optimi, olivat hinnatkin sitten sen mukaisia.

Kaikken vaatimattomimman “yöpymismökin” hinta oli 75 €. Ja tämä oli jo low season hinta, 15.8. asti se oli 95 €. Mökissä oli sentään lakanat ja pyyhkeet ja yllärinä minimini keittiö. Mutta WC ja suihku oli jaetuissa tiloissa vierasvenesataman kanssa.

Mossala mökki
Minimökkini
Mossala mökki
Mökkimaisemassa ei kyllä ollut valittamista. WC ja suihku olivat vasemmalla näkyvässä rakennuksessa ja lauttaranta heti oikealla.
Mossala mökki
Kaikki tarpeellinen ja ei mitään ylimääräistä

Aktiviteettivaihtoehtoja oli yllättävän monia. Paljon näkyi menevän porukkaa frisbeegolfaamaan, vuokrasaunassa kävi porukkaa ja itsekin olisin käynyt suppaamassa, jos olisi tuullut vähän vähemmän.

Mossala vuokraamo
Välinevuokraamon tarjontaa

Minulle tärkeintä oli, että pääsin testaamaan paikan luontopolun ja näkötornin.

Luontopolku oli aika lyhyt, mutta kyllä siihen viitisen kilometriä sai menemään, kun yhdessä kohtaa peruutti reilusti takaisin päin ihmettelemään, että miten kummassa tämän reitin muka piti oikeasti mennä. Reitti nimittäin oli pääosin tosi hyvin merkitty, mutta yhdessä kohdassa en oikein edelleenkään tajua, että menikö reitti muka oikeasti sieltä ryteiköstä, jonka läpi menevälle polulle päädyin 🙂

Mossala luontopolku
Luontopolun kartta, josta kannattaa ottaa kuva ennen lähtöä, jos aikoo kiertää pidemmän reitin (katkoviivalla merkitty)
Mossala luontopolku
Polun kyltitystä parhaimmillaan
Mossala luontopolku
Polun varrella oli hienoja rantakallioita
Mossala Island Resort luontopolku
Astetta paremmat taukopaikkamaisemat

Luontopolun varrella oli tosi hienoja kallioita ja maisemia pitkälle merelle. Ja eksymään ei kyllä pääse, vaikka vähän tulisikin harhailtua.

Mossala luontopolku
Ja välillä ollaan ihan metsässä

Resortin keskellä, kallion päällä sijaitsevasta näkötornista oli huikeat 360 asteen näkymät ympäröivään saaristoon ja kävin siellä mykistymässä pariinkin otteeseen. Koska olihan sinne pakko kavuta uudelleen auringonlaskuakin katsomaan! Molemmilla kerroilla sain hengailla tornissa ylhäisessä yksinäisyydessäni.

Mossala näkötorni
Mossalan näkötorni
Mossala näkötorni
Tornista näki joka suuntaan todella pitkälle. Hieno paikka!

Resortin rannassa sijaitsevassa ravintolassa oli yllättävän sopuhintainen ja ihan hintansa väärti buffet. Ja ainakin a la cartesta naapuripöytään tilatut burgerit näyttivät myös tosi hyviltä. Kiva, että ravintola ei rokottanut turistia hurjasti, vaikka kilpailijoita ei ollutkaan mailla halmeilla.

Mossala näkötorni
Auringonlaskun aikaan kannattaa ehdottomasti kiivetä torniin!
Mossala näkötorni

Seuraavana aamuna heräsin varttia vaille kahdeksan. Vähän kasin jälkeen ajoin auton muutaman kymmenen metriä mökin kulmalta lauttarantaan paalupaikalle, kävin palauttamassa avaimet, söin ruisleivän ja kaffin aamupalaksi ja siirryin autoon odottelemaan M/S Antonian lähtöä Iniöön klo 9.

M/S Antonia
Ja taas mennään!

Mossalan ravintolassa oli tarjolla myös minusta erittäin sopuhintainen (12 €) aamupalabuffet, jossa näkyi olevan kaikki tarpeellinen. Mutta itse ajattelin, että pärjään ihan hyvin vain leivälläkin tuohon aikaan aamusta. Lisäksi olin lukenut intternetssistä, että Antonialla oli pieni kahvila, josta sai erinomaisia munkkeja, niin pitihän sille jättää tilaa!

M/S Antonia
Just ja just mahduin! Komentosillan oikealla puolella on konttikahvila ja pieni terassi

Loppukevennykseksi Mossalan ravintolan menu ja sen pekoninen kasvisvaihtoehto 😀

Mossala Island Resort

Seuraavassa osassa tarinaa heilutaankin jo Iniössä ja Kustavissa!

Saariston rengastie autolla kolmessa päivässä – osa I Parainen-Nauvo-Houtskari-Mossala

Lähdin elokuun viimeisellä viikolla paikkaamaan aukon sivistyksessäni ja kiertämään autolla Saariston Rengastien. Ja kyllä kannatti – ihan kuin olisi ulkomailla ollut! Upeita saaristomaisemia, leppoisaa ajelua, ruuhkattomia nähtävyyksiä.. Mikäs sen parempi paikka viettää viimeistä kesälomaviikkoa!

Kaikki kaverit olivat jo joko palanneet töihin tai lomautettuina sen verran rahat tiukilla, että en saanut ketään reissukaveriksi. Tämä nyt ei sinänsä haitannut yhtään, saipahan heilua tai olla heilumatta ihan mielensä mukaan, mutta majoitusten hinnan olisin kyllä mielelläni puolittanut jonkun kanssa..

Saariston rengastie lossi
Lossin saapumista odottelemassa. Näihin matkoihin ei kyllästynyt, vaan aina oli yhtä jännää nähdä, mitä seuraavalta saarelta löytyy.

Rengastien varrella on yllättävän vähän majoitusvaihtoehtoja ja hinnat ovat myös sesongin lyhyyden takia tietysti aika suolaisia. Mutta eipä tässä nyt oltu reissussa kuin pari yötä, niin aika surutta valitsin majoitukset sijainnin ja kivuuden mukaan, en niinkään hintaa tuijottaen.

Lähdin siis reissuun myötäpäivään Turun eteläpuolelta Paraisten suuntaan, joka on ilmeisesti suositumpi kiertosuunta.

Saariston rengastie lossi
Tyytyväinen veronmaksaja taas yhdellä ilmaisella lossilla!

Paraisilla tuli heti vastaan ensimmäinen Eräirma suosittelee -kohde, kun google mapsissä näkyi Nordkalkin kalkkikaivoksen näköalapaikka. Kyseessä on yksi Suomen suurimmista avolouhoksista. Sehän piti tietysti käydä katsastamassa ja jösses, olipa montulla kokoa! Haahuilin ihan muina Irmoina parkkipaikalta (navigaattoriin Pajbackantie 3) kohti näköaloja, kun kyltti matkalla kertoi, että räjäytykset on yleensä arkisin klo 14-15. Vilkaisin kelloa ja kas, sehän näytti sopivasti minuttia vaille kaksi, hupsan! Sitten alkoikin varoituspiipitys ja muutaman minuutin päästä tuli (lievän pettymyksen aiheuttanut) jytinä ja pölypilvi kaivoksen pohjalla.

Eli jos missaat räjäytyksen, et menetä ihan hirveästi 🙂 Mutta noin muuten suosittelen kyllä käyntiä, jos olet tällä suunnalla. Todella vaikuttavan kokoinen paikka, jossa on helppo poiketa!

Paraisten avolouhos
Minusta vaikuttavinta oli, kun alhaalla louhoksessa lensi lintuparvia. Silloin todella kävi selväksi, miten syvälle kuoppa oikein ulottuikaan!

Tästä Ylen videosta saa hyvän kuvan kaivoksen koosta ja sijainnista ihan Paraisten keskustan tuntumassa.

Paraisten jälkeen päästiinkin nopeasti itse asiaan, kun tulee ensimmäinen lossi Nauvoon. Nauvon keskustaan ei ole montaa kilometriä lossilta ja se oli tosi kiva pysähdyspaikka.

Nauvo
Nauvon satamassa oli viehättäviä rakennuksia
Nauvo

Nauvon vierasvenesataman ympärillä on monta pientä majoituspaikkaa, ravintoloita ja pikkukauppoja. Söin ravintola Båthusetin terassilla tosi hyvän ja kermaisen lohikeiton (mitäpä muutakaan?). Lisäksi poikkesin Nauvon hienossa, keskiaikaisessa kivikirkossa, joka on ihan sataman vieressä.

Båthuset lohikeitto Nauvo
N. A. M.
Nauvon kirkko
Nauvon kaunis kirkko

Jos Saariston Rengastien kiertää vastapäivään, Nauvo on muuten tosi hyvä vaihtoehto viimeisen yön majoituspaikaksi!

Nauvosta jatkoin matkaa lautalla Korppooseen ja sieltä vielä Houtskarille. Korppoo-Houtskari lautta ei enää kuljekaan lossien takaan melkein non-stoppina ja minullekin tuli täällä reilu puolisen tuntia odottelua. Lautta-ajat kannattaa tarkistaa loistavasta lautta.net palvelusta (löytyy myös äppi-versiona), josta näkee seuraavan lautan helposti. Itse menin koko reissun näiden lauttojen kanssa pitkälti aika moukan tuurilla ja tämä oli pisin odotteluni. Elokuun lopulla ei myöskään ollut enää minkäänlaisia ruuhkia lautoille, vaan aina mahtui.

Saariston rengastie lossi

Kun ei ollut mihinkään kiire ja matkasuunnitelma täydellisen avoin, niin en jaksanut paahtaa lossien ja lauttojen aikataulujen mukaan. Mikäs siinä oli lossia odotellessa hengailla aurinkoisessa rannassa lakupussin kanssa, äänikirjaa kuunnellen.

Houtskarin saarella alkoi jo tuntua, että nyt ollaan saaristossa. Samoin tiet kapenivat reippaasti. Vähän säälitti pyöräilijöitä, jotka ilman mitään pientareita väistelivät välillä tuhatta ja sataa ajavia Skärgårds Bus:in linja-autoja ja muuta liikennettä. Itsekin päästin välillä kiireisempiä ohi, kun halusin möllötellä kaikessa rauhassa maisemia ihmetellen. Ja aika todella rauhassa saikin kyllä ajella, jos lähti liikkeelle vasta muutama minuutti sen jälkeen, kun oli ajettu lautasta ulos ja muutamat kiireisemmät olivat paahtaneet matkoihinsa.

Saariston rengastie

Houtskarilla jäi vähän mietityttämään, olisiko kannattanut poiketa katsomassa Borgbergin näkötorni. Mutta se jäi nyt seuraavaan reissuun. Samoin “keskustan” kautta olisi pitänyt käydä koukkaamassa. Mutta jäipähän jotain seuraavaan kertaan! Tässä vaiheessa matka alkoi kuitenki jo vähän painaa ja edessä oli vielä pari lossia ennen Mossalaa ja ensimmäisen yön majapaikkaa.

Mossala Island Resort

Hulppeasti nimetty Mossala Island Resort valikoitui majapaikaksi erityisesti kahdesta syystä:

  • se sijaitsee aivan matkan hankalimman yhteysaluksen lähtöpaikan vieressä (*)
  • siellä oli luontopolku ja näkötorni

(*) Mossala-Iniö välillä kulkee reitin ainoa maksullinen alus, M/S Antonia. Se tekee matkan vain neljä kertaa päivässä per suunta, vain kesällä ja siihen ei voi etukäteen varata paikkoja. Tämä on siis enemmän turisteille suunnattu Rengastien mahdollistaja, kuin “oikea” yhteysalus. Tänä kesänä (2020) auto kyytiläisineen maksoi 40 €, polkupyörä 12 €.

Mossala Island Resort
Auringonlasku saaristossa
Auringonlasku Mossalassa

Nyt tulee valtaisa cliffhanger, nimittäin jatketaan Rengastien reissujuttua Mossalasta eteenpäin seuraavassa postauksessa!

Linlon saaren päiväretki Kirkkonummella

Linlon saari on erinomainen päiväretkikohde Kirkkonummella. Se sijaitsee lähellä pääkaupunkiseutua, Porkkalan ja Upinniemen välissä. Maisemat vaihtelevat saaristorannoista kuusimetsään ja saaren keskellä sijaitsevalta kalliolta on huimat näkymät.

Navigaattori löytää perille osoitteella: Linlontie 112.

Linlo Kirkkonummi
Saaristomaisemia 45 minuutin päässä Helsingistä!

Linloon ajetaan kääntymällä Länsiväylältä Kirkkonummen keskustan kohdalta kohti Upinniemeä ja siitä sitten kohti Hilaa. Matkalle jää ihana Maatilapuoti , jossa suosittelen lämpimästi pysähdystä. Myynnissä on paikallisten tuottajien leipää, kasviksia, käsitöitä jne. ja kahvilasta voi vaikka ostaa mukaan retkieväät.

Toinen suosimani eväsostospaikka Kirkkonummella on Kahvila Konditoria Rosta, jonka iso korvapuusti maistuu taivaalliselta muutaman tunnin patikan jälkeen.

Linlo Kirkkonummi
Nam

Minulle Linlo on sellainen “aivot narikkaan”-luottoretkikohde. Se on suosikkini ympäri vuoden monipuolisuutensa ja vaihtelevuutensa ansiosta. Kesäisin käyn Linlossa yleensä vain arkisin, mutta muina vuodenaikoina siellä saa kyllä olla aika rauhassa viikonloppuisinkin.

Linlo Kirkkonummi

Linlo on minulle niin tuttu, että täällä ei tarvitse aktiivisesti pysyä kartalla, vaan voi vain edetä ja nauttia metsästä ja maisemista. Täällä on myös todella paljon tulipaikkoja puuliitereineen, eli eväiden syönti on helppoa ja mukavaa.

Linlo Kirkkonummi
Heti saarelle päästyä ollaan aevan skutsissa

Saarella voi helposti tehdä ihan vaan muutaman kilometrin lenkin jollekin lähimmistä nuotiopaikoista, tai koko saaren rentoja pitkin kiertämällä retkellä kertyy jo mittaa sellaiset 12-13 km. Lyhyemmälle retkelle suuntaisin sillalta oikealle, josta löytyvät lähimmät nuotiopaikat kalliolta.

Auton saa parkkiin saarelle vievän sillan luo Linlon venesatamaan. Tänne on keväällä 2020 tehty lisää parkkipaikkoja, joten jotain kesän superviikonloppuja lukuunottamatta hyvin mahtuu!

Linlo Kirkkonummi
Entisen kiikkerän sillan korvaaja on hieno ja vakaa
Linlo Kirkkonummi
Näkymä sillalta viereiseen venesatamaan. Sillan viereisessä sähköjohdossa on noin sata kilometriä onkisiimaa solmussa 🙂

Kesällä 2020 Kirkkonummen kunta myös uusi saarelle johtavan sillan. Silta on nyt esteetön, mutta heti saarella on vastassa pieni kallio, eli sinne ei kyllä enää pyörätuolilla/rattailla oikein pääse.. Jostain kyllä luin, että suunnitelmissa olisi myös esteettömän retkipolun rakentaminen, mutta se taitaa olla vasta kuntapäättäjän unelmissa.

Linlo Kirkkonummi

Rannasta oli myös poistettu (hieno) vanha saaren kartta. Mutta oletettavasti uusi versio on tulossa, kun taulukin oli jo paikoillaan. Odotan myös mielenkiinnolla, tehdäänkö saarelle varsinaisia merkittyjä reittejä. Nyt polkuja vain risteille vähän sinne sun tänne ja varsinkin alussa, kun tänne ensimmäisiä kertoja tulin, hortoilin varsinkin saaren sisäosissa iloisen sekaisin. Mutta eipä sitä kovin kauas pääse eksyilemään, kun saarella ollaan, niin ei haittaa!

Linlo Kirkkonummi
Muutamasta kosteammasta paikasta löytyvät pitkospuut

Helpointa saari onkin kiertää jompaan kumpaan suuntaan rantoja pitkin. Kaikki nuotiopaikat ovat (ainakin minun tietääkseni) rannoilla, eli näin niitä ei missaa ja minusta maisemat ovat reitillä parhaimmillaan rannassa.

Linlo Kirkkonummi
Joskus vielä käyn tekemässä nuotiopaikkojen laskentakierroksen Linlossa!

Reittiä on helppo lyhennellä kiertämällä vain ympyrä ja jättämällä poukamien kiertäminen väliin. Ympyrän muotoiselle lenkille tulee lyhimmillään matkaa vain sellaiset 3-4 kilometriä. Eli saarella on mahdollista tehdä todella vaihtelevia retkiä erilaisilla kokoonpanoilla (esim. helpompi retki lasten kanssa/pikapyrähdys makkaranpaistoon hienoissa maisemissa/kunnon useamman tunnin retki mahdollisesti yöpymisineen).

Linlo Kirkkonummi
Osaan viereisistä saarista menee erilaisia laituriviritelmiä. Näissä kannattaa poiketa katsomassa kallioilta maisemia ja monesta löytyy myös nuotiopaikkoja.

Ja nuotiopaikkoja siis ON. Löytyy niin kolme kappaletta hirsisiä pieniä mökkejä, joissa on tosi hienot uudet tulisijat, kuin en-edes-tiedä-montako pienempää tulisijaa, joiden kaikkien lähellä on pieni puuliiteri. Lisäksi Kittelvikenissä on pieni Linlon Veneilijöiden ylläpitämä retkisatama, jossa on tosi hieno grillikota. Tätä olen kerran lainannut talvella huonon sään yllättäessä, kun tikkupullien paistaminen nuotiolla olisi mennyt vähän turhan haastavaksi retkeilyksi 🙂 Kiitos ja anteeksi veneilijät.

Linlo Kirkkonummi
Retkisataman nuotiokatos ja puuliiteri, lisäksi täältä löytyy puucee
Linlo Kirkkonummi
Silta Kittelvikenistä eteenpäin on varsinkin jäiseen aikaan välillä aika mielenkiintoinen, mutta auttaa jatkamaan retkeä rannan vierustaa pitkin.

Myös useampi puucee löytyy isompien tulipaikkojen läheisyydestä. Osa niistä on kyllä aika rempallaan. Eli toivottovasti myös niitä ollaan uusimassa jossain vaiheessa.

Saarella on luvallisten tulipaikkojen lisäksi todella paljon ihmisten omia tekeleitä, joihin kuljetetaan puut lähimmältä liiteriltä. Ei näin. Ihan varmasti jokaiselle löytyy omakin “virallinen” tulisija, koska niitä on niin monta.

Linlo Kirkkonummi
Isommat mökkitulisijat ovat oikeasti ISOJA. Tämä löytyy saaren uloimmasta kärjestä Skadaholmenilta.
Linlo Kirkkonummi
Maisemat Skadahomenin kärjessä ovat hyvin “saaristoiset”

Sillalta katsottuna oikealla reunalla saarta on ihan rannassa tosi hienot kalliot, joiden alta polku kulkee. Ja niistä on ihan mahdoton saada kuvaa, josta niiden upeus toistuisi edes jotenkin. Eli nämä teidän pitää käydä itse katsomassa!

Linlo Kirkkonummi
Sillalta katsottuna saaren oikealta laidalta löytyy muutamat portaat kallioisimmista paikoista

Saaren keskellä on vielä ihan yllärinä tosi korkea ja avonainen “vuori”, josta on näkymät tosi pitkälle. Sinne pääsee helpoiten, kun kulkee sillalta ihan suoraan saaren keskustaa kohti. Minusta vuorelle kiipeäminen on kiva viimeinen silaus, jolle päättää retki ennen paluuta sillalle.

Linlo Kirkkonummi

Lämmin suositus retkelle Linlon saareen! Varmasti jokaiselle löytyy sopiva reitti ja maisemat ovat huikeat vuodenajasta riippumatta. Jos olet käynyt Linlossa vaikka vain kesällä, suosittelen ehdottomasti uutta visiittiä esimerkiksi loppusyksystä.

Linlo Kirkkonummi

Lopuksi sateisen päivän neuvo: hyvin pitävät kengät on pop! Kalliot ovat märkinä paikoin todella liukkaita. Kuivalla kelillä saarella pääsee vaivatta kulkemaan vaikka lenkkareilla.

Jeremiaan luolat Kustavissa

Jeremiaan luolat Kustavin keskustan tuntumassa on ehdottomasti pysähtymisen arvoinen paikka! Ja tästä retkikohteesta Saariston Rengasreitin varrella kuuluu kiitos Google Mapsille, josta se osui sattumalta silmään. Mistään matkailuinfoista en tätä onnistunut bongaamaan.

Jeremiaan luolat Kustavi

Parkkipaikka löytyy Kustavin keskustasta Vartsalan lossin suuntaan ajettaessa vasemmalta puolen tietä, juuri ennen lossirantaa. En lukenut netistä löytämiäni retkivinkkejä kovinkaan tarkasti, ja reitin alun etsiminen meni vähän hakemiseksi. Nimittäin parkkipaikan reunassa on kyllä luolista opaskyltti, mutta polku ei lähde sieltä päinkään, ei edes samalta puolelta tietä!

Jeremian luolat Kustavi
Parkkipaikka on tästä katsottuna kuvaajan selän takana toisella puolen tietä.
Jeremian luolat Kustavi

Jeremian luolille menevän polun alku löytyy tien toiselta puolen, muutama kymmenen metriä takaisin Kustaviin päin. Ei urheilukentälle menevä tie, vaan se toinen, Pännäistentie. Kyltti luolille löytyy vasta ihan polun alusta. Mutta siis joo, jos tämä on sinulla tiedossa, polulle löytää ihan helposti. Älä siis ole kuin Irma, ole järkevämpi ja lue ensin ohjeet 🙂

Matkaa pelipaikoille on tieltä vain muutama sata metriä ja polku on selkeästi nähtävissä ja myös merkitty.

Jeremian luolat Kustavi
Polku näkyy kyllä hyvin maassakin ja lisäksi puissa on punaiset reittimerkit – ei voi eksyä!

Ja mitä siellä polun päässä sitten oikein on? No kuulkaas ihan älyttömän upea luonnonmuodostelma! Polku saapuu korkeiden kallioiden päälle, joilta on huiket näkymät pitkälle lähisaariin. Ja ylhäällä ollaan siis jo valmiiksi, eli kallioille ei tarvitse nousta yhtään päästäkseen maisemia ihailemaan.

Jeremian luolat Kustavi
Kallioiden päällä on hienoa saaristolaismäntymetsää
Jeremian luolat Kustavi
Kallioden päältä löytyy kartta alueesta ja poluista
Jeremian luolat Kustavi
Maisemaa kallioilta
Jeremian luolat Kustavi

Kallioiden alta löytyy sitten ihan todella hienot kivimuodostelmat ja varsinaiset Jeremiaan luolat. Uskomattoman isoja kivenlohkareita kummallisesti kallion seinämän viereen “heiteltyinä”. Olin ihan mykistynyt siitä, miten upea paikka tämä oli.

Jeremiaan luolat Kustavi
Halkeamaa ja lohkaretta

Luolien nimen synnystä on kaikenmoisia tarinoita netissä luettavissa, mutta mitään varmaa tietoa ei taida olla enää kenelläkään. Mutta joku Jeremia siellä on joskus ehkä piileskellyt, englantilaisia tai ehkä venäläisiä. Ehkä ei.

Jeremiaan luolat Kustavi

Tähän “retkeen” ei siis mene lyhimmillään kuin reilu vartti meno-paluu, jos vain käy katsastamassa kalliot ja luolat. Minulla meni ihmettelyyn ehkä 45 minuuttia, kun oli pakko yrittää edes jotenkin saada kuvia, jossa välittyisi edes jotenkin paikan upeus ja erikoisuus. Kalliolla olisi myös ollut tosi kivoja maisemapaikkoja, jossa syödä vaikka vähän eväitä.

Jeremiaan luolat Kustavi

Itse kävin täällä elokuun lopulla, kun koulut olivat jo alkaneet. Eli muutamaa vastaan tullutta pyöräretkeilijää lukuunottamatta kiertelin kallioita itsekseni. Sitä en osaa sanoa, onko paikalla minkä verran tungosta pahimpaan loma-aikaan. Joskaan tosiaan itse en ainakaan onnistunut löytämään mistään Rengasreitin oppaista mitään mainintaa paikasta, eli ehkäpä tämä on vielä aika tuntematon helmi?

Puolukka
Retken kestoon vaikutti osaltaan myös valtaisat määrät puolukoita, joita ei vaan voinut jättää syömättä!

Siispä loppuun Eräirman ilmainen winkki Kustavin matkailumarkkinoinnille: vaikka paikka voi teistä olla ihan tuttu ja perus ja meh, niin ainakin tälle turrelle se oli yksi Rengastien kohokohdista! Aina ei tarvi olla niin hienoa ja ihmeellistä, joskus erikoinen kivi on kaikki mitä tarvitaan.

Ja kun nyt aiheeseen päästiin, niin onko nimi JeremiAn luolat (esim. Wikipediassa) vai JeremiAAn (esim. Kustavin nettisivuilla ja opaskylteissä paikan päällä)? Argh.

Jeremiaan luolat Kustavi
Kyllä kannatti käydä!

Kolmen järven kierros Kirkkonummella

Päiväretki pääkaupunkiseudulla! Tätä minusta tosi kivaa kolmen järven kierrosta Kirkkonummella ei löydy opaskartoilta, eikä sitä ole merkitty maastoon, mutta se on silti täysin perusretkeilijänkin tehtävissä helposti ja turvallisesti. Autolla pääsee lähtöpaikalle, jonne on muutama kilometri Kirkkonummen keskustasta. Ja reitti on enimmäkseen aika tasaista, ei mitään suuria korkeusvaihteluita tai muuta kinkkistä.

Ympyräreitti kulkee Bergträskin lammelta Vitträskin järven kautta Vaipo-järvelle ja takaisin. Matkalla näkee myös hienon Slättmossenin suon. Matkaa kertyy noin 9 km ja aikaa reippaalla tahdilla kävellen menee noin pari tuntia, eli rauhallisemmalla tahdilla ja/tai evästauon kanssa noin kolmisen tuntia.

Bergträsk
Voi kertoa näin bäkgraund infona, että tämän kuvan kanssa oli taas kyllä Irman datailutaidot niin tapissa, että huhuh! 🙂
Bergträsk
Bergträskin rannalla

Vitträskiltä on Meikolle enää muutama sata metriä, eli jos intoa riittää, tähän retkeen voi hyvin yhdistää Meikonkin, tai vaikka tehdä retken sieltä alkaen. Vaikka liikutaan siis ihan Meikon suositun (ja merkityn) polun lähellä välillä, niin aika harvoin tällä retkellä törmää kovin moneen muuhun. Joskus on siis oikeasti tosi hyvä idea vähän poiketa niiltä eniten tallatuilta poluita!

Nyt tuleekin ehkä enemmän kuvapainotteinen retkijuttu, koska ne kertovat varmasti enemmän kuin minun löpinät 🙂

Retkelle kannattaa lähteä Bergträskiltä, joka on suosikkiuimapaikkani Kirkkonummella. Lammen pohjassa on lähteitä, joiden ansiosta vesi on todella puhdasta! Auton saa jätettyä Överbyntielle uimapaikan miniparkkipaikalle tai tien varteen, josta on polku lammen rantaan. Varsinainen retkipolku lähtee rannasta, pukukopin takaa vasemmalle.

Bergträsk
Bergträskillä asuu joutsenpariskunta

Alueella ei tosiaan ole mitään merkittyjä reittejä, mutta Överbyntien ja Meikon välissä risteilee paljon hyvin kuljettuja polkuja. Ja OSM kartoissa ne on todella hyvin merkittynä ja helposti seurattavissa.

Kannattaa käydä lukemassa myös juttuni OSM kartoista, joita käytän itse tosi paljon. Ilmainen karttaäppsi on tosi toimiva ja kertoo ainakin Etelä-Suomessa sijainnin tosi tarkasti.

Bergträsk
Matka alkaa!

Bergträsk kierretään siis länsipuolelta ja sitten lähdetään aikalailla suoraan pohjoiseen kohti Meikoa. Ennen Meikoa tulee vasemmalla Vitträskin järvi, jonka kohdalta käännytään itään. Polku kulkee Slättmossenin suon vierestä ja siellä kannattaa kulkea pääpolulta vähän sivummalla (ja korkeammalla ja kuivemmalla) kulkevaa pienempää polkua. Jos ei siis välttämättä halua kastella kenkiään ihan huolella.

Bergträsk
Polku on aluksi pitkälti kallioiden päällä
Bergträsk
Siirtolohkareita on varsinkin Bergträskin ja Slättmossenin suon välisellä alueella
Vitträsk
Vitträskillä oli muutama retkeilijä taukopaikalla, niin en viitsinyt mennä kuvailemaan sinne.

Suo-osuuden loppupäässä tulee suurin ainakin minuun koskaan näkemäni muurahaispesä. Se on oikeasti Irman korkuinen!

Slättmossen
Slättmossenin suota
Muurahaispesä
En t o d e l l a k a a n ajatellut laittaa reppuani maahan tämän viereen mittatikuksi 🙂

Suopätkän jälkeen polku kulkee suoraan Vaipo-järven rantaan. Vaipolla on useampkin tosi kiva levähdyspaikka ja järven voi kiertää. Itse jätin tällä kertaa kierroksen tekemättä, katsotaan se toisella retkellä 🙂

Vaipo järvi
Vaipo on retken varrelle osuvista vesistöistä suurin

Vaipolle menee Överbyntieltä myös Granbackantie hiekkatienä melkein perille asti (tien lopussa on puomi), eli retken voi aloittaa myös täältä. Mutta parkkipaikkoja on ihan muutama ja kovin matalla autolla en tänne lähtisi kokeilemaan onneani..

Vaipo järvi

Vaipon ja Bergträskin välissä risteille paljon polkuja ja ainakin minä tuijotan tällä välillä eniten karttaani. Vaikka sinänsä kyllä kovin kauas ei pääse, vaikka sattuisikin lähtemään väärälle polulle.

Vaipo järvi
Hyvin pääsi vielä sillan yli!

Bergträskin itärannalla on yksityisiä taloja ja rantoja, eli loppumatka pitää tulla samaa reittiä lammen länsireunaa uimapaikalle.

Bergträsk
Takaisin Bergträskin länsipäädyssä. Uimapaikan kohdalla ei ole lumpeita.

Ja sitten vaan retkivaatteiden vaihto uikkareihin ja hyvin ansaittu pulahdus! (Tästä ei kuvamateriaalia 🙂 )

Millainen on hyvä päiväreppu?

Hyvä päiväreppu voi tottakai olla ihan mikä vaan reppu, eikä sellaista tarvitse tai kannata muutaman retken takia erikseen hankkia. Mutta jos repun osto on muutenkin ajankohtaista, tai retkeilee suht säännöllisesti, silloin repun mukavuudella ja käytettävyydellä alkaa jo olla oikeasti merkitystä.

Millet päiväreppu
Irma ja luottoreppunsa tasokkaassa retkiselfiessä..

Minun reppuni päiväretkillä on ikivanha, käytettynä saatu Milletin 25 litrainen luottovaruste. Millet on ranskalainen merkki, joka tekee välineitä ja vaatteita vuorilla liikkumiseen. Ikivanhalla tarkoitan, että repulla alkaa olla ikää ainakin kymenisen vuotta.

Milletin tuotteet eivät ole halvimmasta päästä, mutta repun ja kuoritakin kokoisella vuosien käyttökokemuksella sanoisin, että ovat laatukamoja.

Millet päiväreppu
Millet Respiration 25

Repulta vaadin ainakin seuraavat ominaisuudet, ennen kuin tulee kaupat:

  • hengittää selästä
  • saa avattua niin isolle, että alimpina oleviinkin kamoihin pääsee käsiksi
  • sadesuoja mukana
  • kunnon kokoiset sivutaskut, joihin mahtuu isompikin pullo (esim. Nalgene 1l)
  • rintakehän päälle tuleva kiinnitys, jolla saa kiristettyä olkahihnat pois kainaloista
  • erillinen pikkutasku, johon saa lompakon, auton avaimet ja muut tärkeämmät sälät talteen
  • kivan ja kirkkaan värinen
Millet päiväreppu
Tässä Nalgenen juomapullo on sivutaskussa, jonne se juuri ja juuri menee. Jos mukana on vain yksi pullo, kannan sitä normaalisti keskellä reppua, niin pysyy paremmin balanssi (eli tuossa kuminauharistikon alla olevassa taskussa).

Tässä repussa olevia bonuslisukkeita, joista pidän:

  • “loopit”, joihin saa kätevästi vaellussauvat
  • peukalolenkit, joissa voi lepuuttaa käsiä (olin ihan mykistynyt, kun minulle kerrottiin mitä varten ne lenkit repussa ovat – nerokasta ja oikeasti käytössä pidempinä päivinä!)
  • vyölenkeissä olevat pienet taskut, joihin mahtuu kännykkä ja pikkuevästä (Ei mitenkään pakollinen ja hyvin harvoin minulla on edes vyötärökiinnitys käytössä. Mutta silloin kun sitä käytän, on kiva että se ei ole vain “remmi”, vaan sillä on muutakin käyttöä)
Millet päiväreppu
Aivan loistavasti ilmastoitu selkä – lav!
Millet päiväreppu
Vyötäröremelit ja niiden taskut. Nämä ovat kyllä lyhyemmillä retkillä aina selkää vasten, mutta hyvät olemassa silloin, kun niille on tarvetta.
Millet päiväreppu
Ylhäällä on rinkkatyyliset kiristysnartsat, joilla on helppo säätää reppu just hyvälle kireydelle selkään. Näistä tykkään myös tosi paljon.

Sadesuoja (josta unohdin ottaa kuvan), löytyy omasta taskustaan repun alta. Se on kuminauhareunainen “muovipussi”, joka suojaa tosi hyvin sateella ja jota voi käyttää myös vaikka istuma-alustana. Ja se on kirkkaanpunainen, eli toimii hyvin myös hätätilanteessa huomion herättämiseen.

Lähteelän retkellä – tuntemattomampaa Porkkalaa

Porkkalanniemi Kirkkonummella on niin paljon muutakin, kuin se ikuinen Pampskatanin kärki. Oma suosikkini onkin aika tuntematon helmi: Lähteelän ulkoilualue.

Lähteelän retkikartta
Thö Porkkalanniemi jää tästä kuvasta vasemmalle.

Lähteelään ajetaan Porkkalanniemen läpi menevää “päätietä”, josta on opastus perille. Navigaattori löytää perille osoitteella Läntinen Källvikintie 10. Parkkipaikka on muutaman sadan metrin päässä isolta tieltä. Parkkikselta löytyy puucee ja kyltti lintutornia kohti. Polku on melkeinpä kapea tie suurimman osan matkaa ja pituutta sille kertyy yhteen suuntaan vajaa parisen kilometriä.

Lähteelä polku
Lähteelän ulkoilupolku leveimmillään.

Lintutorni löytyy melkein heti parkkipaikalta lähdön jälkeen oikealta. Se on vähän kuumottava korkeanpaikankammoiselle (eli meikälle), mutta kannattaa puhallella ja kiivetä rauhassa ylös asti – maisemat ovat upeat!

Lähteelä lintutorni
Torni on kallion päällä ja reippaasti korkeimpien puiden yläpuolella.
Lähteelä lintutorni
Maisema tornista on upea säällä kuin säällä!

Ulkoilupolku on noin parin kilometrin mittainen ja päättyy Lähteelän vierasvenesatamaan. Sataman palveluita on kehitetty tänä vuonna reippaasti ja sinne oli ilmestynyt mm. kioski/ravintola terasseineen, josta oli vuokrattavissa mm. kajakkeja, soutuveneitä ja suppilautoja. Ravintolasta oli saatavilla ihan kunnon ruokaakin ja sen lohikeittoa on kehuttu kovasti. Lisäksi alueelta löytyy kaksi tilaussaunaa ja grillauspaikka.

Lähtelässä on siis mahdollista retkeillä ensin, sitten käydä lohikeitolla ja suppaamassa ja päättää päivä saunoen! Telttailu on alueella maksullista (15 €/yö kesällä 2020) ja täällä on mahdolista myös kausitelttailu. Selvästi useampikin paikalla olleista teltoista oli ollut siellä jo jonkin aikaa.

Vierasvenesatama on upeilla rantakallioilla ja sieltä on helppo löytää oma rauhallinen taukopaikka, jossa ihastella maisemia.

Lähteelä
Lähteelän kallioilla mieli lepää.
Lähteelä
Tästä uimakopista on ehkä maailman kauneimmat vaatteidenvaihtomaisemat!

Ja kun nyt täällä asti oltiin, niin pitihän sitä poiketa siellä Porkkalanniemessäkin asti.. 🙂

Ja tässä onkin syy, miksi en testannut Lähteelän (täytenä yllätyksenä tullutta) ravintolaa. Nimittäin myös Porkkalan Marinaan on tullut uusi yrittäjä ja halusin käydä siellä testisyömässä. Täällä oli vielä hommat vähän vaiheessa, mutta todella lupaavalta näytti entisen veneilijöiden kaupan muuttuminen ravintolaksi! Ravintolassa oli jo tarjolla ainakin pizzaa ja kalakeittoa, itse tyydyin lopulta laituribaarin tuoreeseen pullaan ja toastiin.

Porkkala Marin
Porkkalan Marinan hurjaa meininkiä elokuisena maanantaina.

No joo, kävinhän minä sitten vielä siellä Porkkalankärjessäkin, kun kerran täällä olin! Hauskana yllätyksenä tuli, että siinä, missä itse menen aina vanhasta tottumuksesta “oikeaan reunaan” (Porkkalaa kohti tullessa katsottuna), tämä paikka olikin mukana olleelle syntyperäiselle kirkkonummelaiselle ihan uusi juttu.

Parkkeeraan yleensä joko “haahkan” tai “koskelon” tulipaikkojen kohdalla oleville parkkipaikoille ja kierrän siitä Telebergetin lenkin ja Pampskatanin piston. (Käyn tekemässä nämä vielä uudestaan tässä joku päivä, niin saan teille tänne tuoreita kuvia. Eli ei siitä nyt enempää 🙂

Porkkalanniemi kartta
Porkkalanniemen retkeilyalueen reittikartta
Porkkalanniemi
Pampskatanin länsikalliot, joilta näkee luotsiasemalle, ovat yleensä rauhallisemmat, kuin kärjen kalliot.
Porkkalanniemi
Pampskatanin kärjessä
Lähteelä maksu
Tällainen kyltti oli parkkipaikan infotaululla. En ole koskaan ennen törmännyt, ja en oikein ole vielä saanut muodostettua mielipidettäni tästä “vapaaehtoisesta kannatusmaksusta”.

Retkeilijän ensiapulaukku

No tarviiko sitä nyt retkeilijän ensiapulaukkua sentään mukanaan kantaa? No kyllä tarvii!

Matkakokoinen perustarvikelaukku ei paljoa paina tai tilaa repusta vie, eikä sen hintakaan päätä huimaa. Mutta sitten kun sitä sen kerran retkellä tarvitaan, se voi olla korvaamaton. Minulla on tämä pötikkä aina retkirepussa mukana ja saman paketin heitän myös matkalaukkuun, kun suuntaan ulkomaille reissuun. Omani on Lifesystemsiltä.

Retkeilijän ensiapulaukku
Ei ole koolla pilattu!

Tähän mennessä olen tarvinnut lähinnä buranaa, allergialääkettä (hyttysen pistojen kutinoihin) ja laastareita. Ja toivottavasti en koskaan muuta täältä tarvitsekaan.

Tällaisen setin voi tietysti kasata ihan mihin vaan pieneen pussukkaan, mutta minä sain tämän omani joskus töiden kautta (nerokas liikelahja!). Tämä on minusta täydellisen kokoinen ja plussaa myös vedenpitävästä kankaasta. Tässä oli perustarvikkeet valmiina ja olen vähän lisäillyt myös omiani.

Retkeilijän ensiapulaukku
Tämän saisi myös kiinnitettyä johonkin vyöhön tai remmiin, jos haluaisi

Jos huomaat jonkin kriittisen puutteen, otan mielelläni vastaan täydennysvinkkejä!

Tässä lista minun retkeilijän ensiapulaukkuni sisällöstä:

  • sidosrulla
  • ideaaliside (esim. nyrjähtäneen nilkan tai kipeytyneen polven tueksi)
  • teippiä ja haavateippiä
  • tavallisia laastareita ja keinoihoa
  • haavan desinfiointilappuja
  • minisakset
  • pinsetit
  • hedari-, allergia- ja mahalääkettä, eli Buranaa, Heinixiä ja Imodiumia
  • Kyypakkaus
  • avaruushuopa
Retkeilijän ensiapulaukku

Tässä minun paketissani ei oikeastaan ole muuta päivitettävää/vanhenevaa, kuin lääkkeet. Ja lisäksi haavanpuhdistuslaput taitavat jossain vaiheessa kuivahtaa ja vaativat uusimista.

Retkeilijän ensiapulaukku